Sairastellen

On oikein sellanen lapsellinen olo, tekisi mieli viskata jotain seinää ja huutaa niin paljon kuin kitalaesta lähtee mutta taidanpa ottaa vaik kupposen kahvia ja yrittää käyttäytyä.

Eilen oli jotenkin niin vaikea päivä, ei inspannut herätä, ei tehnyt mieli tehdä töitä, kotona oleminenkin jotenkin ahdisti. Kolmen pintaan kun työt oli hoidettu, otin rentouttavan suihkun, kipitin torkkupeiton alle lemppari kirjan kanssa ja kuinkas ollakkaan puhelin soi. Tarhasta ilmoittivat että esikko on kuumeessa, ei muuta kuin hobitit kotiin ja ilta menikin ihmetellessä kun kuume ei meinannut laskea millään. Yö meni sitten valvoessa kun esikko alkoi oksentamaan.

Tänänä tein päätöksen etten pakkaa tilauksia, en ole satavarma vieläkään mikä tämä pöpö on. Tänään poitsulla ollut vain lämpöä mutta jos nyt on jotain influenssaa niin parempi pysyä neljän seinän sisällä.

Palaten tuohon kirjoituksen alkuun, jostain syystä aina kun olen itse tulossa kipeäksi niin oloni on hyvin agressiivinen ja turhaantunut. Yleensä sitä seuraa viimeistään seuraavana päivänä sairauden puhkeaminen.

Loppuviikosta on tampereella kivimessut ja pikkuhiljaa täytyisi niitäkin alkaa miettimään.  Taitaneen taas mennä pakkaaminen viimetinkaan kun olen aika varma että loput hobitit sairastuvat huomenna tai ylihuomenna viimeistään.

Eilen oli postiin saapunut erä turvalukkoja mutta niidenkin hakeminen venyy varmaan huomiselle.

Yrittäjän haasteet vol. x

Monelle on iso kynnys lähteä tekemään verkkokauppaa. Jos prosessia ajatellaa tarkemmin niin sehän on kuvaamista, tavaraan tutustumista ja näpyttelemistä. Se on x-määrä tunteja ja tavarat on netissä.

Sitten istutaan sormien päällä ja odotellaan tilauksia. Ei kuulu ja ei näy, mitäs nyt? miksei ihmiset löydä tänne.

Muutama ilmanen mainos sinne tänne ja ehkä facebookkiin tutuille koodii ja vieläkin vastaanotto on hiukan laimea... mitäs nyt? Noh lähden tapahtumaan ja jaan käyntikorttia. Kävijämäärä nousee vähän mutta ei vieläkään sitä mitä odotin.

Mitäs nyt?
Itse olen ollut verkkokauppiaana noin 8vuotta ( herranjumala, onko siitä niin kauan? )
Olen kokeillut vaikka mitä ja olen vieläkin sitä mieltä että markkinointia en vain oikeasti hallitse. Jokaisilla messuilla on tullut joku joka on kysynyt miksei hän tiedä meistä?
Nooh tota en tiedä, olen kyllä kaikkeni tehnyt. Meillä suomessa varsinkin on sellainen perjaate että jos jotain löydän niin pidän sen omana tietonani visusti!

Mainostus on minulle sama asia kuin kipittäisin vessaan, ottaisin tyhjän vessapaperi rullan ja huutaisin siihen niin paljon kun ääntä lähtee. Ainut joka asiaan reagoisi olisi ehkä naapurin mummeli jonka kuulo on vähän heikentynyt ja saattaisi seuraavalla kerralla rapussa tavatessa huomautttaa että kannattaisi olla vähän hiljempaa...

Olen tämänpäivän lueskellut mainostuksesta ja yrittänyt tehdä päätöksiä mitä täytyy muuttaa.

Voin samantien pahoitella ettei Helmikuumeen sivuilla ole ollut sen enempää selitystä tuotteista mutta jotenkin kun itse on näitä tuotteita käännellyt vuosia niin ajattelee että kyllähän nyt kaikki tietää... Mutta nyt siihen tulee muutos, käykäähän katsomassa.

Mutta jatkan tätä opiskelua, täytyi hetkellisesti päästää paineita :)

Nääh

Olen viikon taas touhunnut hirveällä vauhdilla.

Inkki Pinkkiin tuotteita. Helmikuumeeseen tuotteita, tilauksien pakkausta ja suunnittelua. Ja tietysti möffeleiden tekoa ja sivuston valmistelua.

Jäljessä olen kaavailemastani aikataulusta mutta onneksi se on vain päänsisäinen juttu.

En ymmärrä mikä tuossa glitterissä on, sitä tuntuu olevan joka puolella :D Lapset ovat huomautelleet melkeinpä joka päivä että äiti sun naama säkenöi.

Eilen tuli iltapäivällä sellainen olo että nyt riittää, hain vähän herkkuja lösähdin nojatuoliin ja katselin sarjoja. Jossain vaiheessa huomasin etten pystynyt keskittymään kun käsissä ei ollut mitään ja kaivoin korvakorujen taustat esiin ja pussittelin niitä 100kpl pusseihin.

Tänään alkoi viikonloppu, vaikka työskentelen pääasiassa 24/7 niin helpottaa kun tietää että tilauksiin ei tarvitse koskea ennen maanantaita ja näin voi keskittyä projekteihin kympillä.

Tänä viikonloppuna on kyllä ajatuksena nauttia myös lasten kanssa luistelusta ja muista talven iloista.

Tänään näpersin korvakorujen ohjeen, jotenkin tuntuu että aloittelijat aina unohdetaan. Minä aijon tehdä siihen muutoksen ja tehdä ohjeita myös ihmisille jotka eivät helmistä vielä  ymmärrä mitään.

Uutta vanhaa

Olen elänyt mielenkiintoiset 3 viikko. Täytyy sanoa että on tämä ollut terapeuttistakin.
Olen siivoillut varastoa, Helmikuumeen sivuille ilmaantuikin paljon epämääräisiä helmipaketteja jotka ovat vuodesta toiseen vaan kyhjöttäneet laatikossa odottamassa tuomiotaan.

Aloin kehittämään möffeleitä, ja olen päättänyt niille aivan uudea suunnan.

Möffeleistä tulee enempi hahmoja jotka seikkailevat möffelimaassa. Sivusto on pahasti kesken kun tarinat ja ulkomuodot on saatu valmiiksi niin massasta hahmon vääntämiseen menee muutama päivä kun ensin tekee pohjatyöt, sitten vääntää päälle sata möffeliä ja lakkaa ne.

Lapset oli loppiaiseen asti kotona mikä sekoitti päivärytmiä ja työtahtia. Nyt kun lapset ovat olleet tarhassa olen oikeasti saanut aikaan tehdä kaikkea kun hilaisuus on antanut sille mahdollisuuden.

Olen pyörittänyt Helmikuumeessa Inkki Pinkin jäämistöjä eli strasseja ja koristeita. Olin Tampereen Outlet messuilla myymässä ja otin glitterit sinne mukaan. Katselin ihmisten penkomis intoa ja päätin silloin että Inkki Pinkki tekee comebackin. Nyt olen 4 päivää väkertänyt Inkki pinkkiä:

Kyllä se itsellekkin on helpompaa kun tuotteet on selvästi omissa kaupoissaan kuin sekaisin yhdessä verkkokaupassa.

Eilen ja tänään lähti möffeleitä uusille jälleenmyyjille. Lajitellessani valmiita ymmärsin ettei valmis varastoni ollutkaan kuin 150 paria joten nyt ensi viikolla täytyy ahkeroida siltä varalta että jotkut myyntitapahtumat tuleekin yllättäen :)

Tässä on myös takaraivossa ajatus saada ensi viikolla Teelle kauppa pystyyn joten työsarkaa riittää, mutta onhan se kiva pitää itsensä kiireisenä :D

Terveisiä Kaapelilta!

Dodih. Varasin elokuun tienoilla jokeripaikan kaapelilta. Tarkoitus oli olla myymässä 12-13.12. Keskiviikkona tuli tieto että yksi kokoajan paikka vapautui, olin 10min liian hidas mutta nielin tappioni. Torstai iltana sain puhelun jossa kyseltiin että tulisinko puolikkaalle paikalle ja tottakai tulin.

Nyt olen istunut täällä viidettä päivää ja tyytyväinen olen. Päivät ovat hiukan pitkiä mutta ajatus joululomasta auttaa jaksamaan. Herään aamulla 6.00 lähden miehen kyydillä espooseen josta seikkailen kaapelille, itse myynti tapahtuu 11.00-20.00 välissä ja siitä kotiin seikkailen julkisilla muutamassa tunnissa ja ilta meneekin tilausten pakkauksessa ja asioiden hoidossa.

Jos olisin ollut pelkän jokeripöydän, en olisi ollut tyytyväinen myyntiin.

Viikonloppu lähenee, myytävä alkaa hupentua kun olin varautunut kahden päivän tapahtumaan.

Tänään on viimeinen päivä kun posti lupaa että paketit on ennen joulua mutta me postitamme tilaukset kuitenkin normaalisti. Pyhinä lepäämme ja keräämme voimia jotta voimme aloittaa uuden vuoden uudella energialla.

Yritän postata vielä ennen joulua mutta jos se nyt jää jostain syystä niin oikein rauhallista joulua kaikille!
Täytyneen joku ilta keskittyä möffeleiden tekoon jotta viikonlopuksikin on tavaraa :)

Ensimmäinen ulkotori

Olen jotenkin ihan pihalla joulukuun myyntipaikoista, olen varannut sinne tänne pöytiä mutta jotenkin on sellainen olo että vielä saisi enemmänkin irti. Siinä ihmetellessä huomasin että vapaa viikonloppunani oli kotikaupunkissa tori joten varasin paikan.

Tottakai ne ensimmäiset pakkaset iskivät sille päivälle ja olihan se taas elämys olla koko päivä kylmässä ulkona. Hermoja raastavassa joululaulujen tulvassa mutta selvisin hengissä!

Oli mukavaa olla pitkästä aikaa torilla ja jäinkin miettimään miten ensivuonna toimimme.
Messut ovat todella tyyriitä, ja vaikka myisi miten huikeasti ei siitä oikeasti vuoden tuloksena pääse kauheasti voitolle.  Työtunnit mitä messuihin menee, kannattaa jättää laskematta.

Leikinkin idealla että Helmikuume siirtyy ensivuonna myymään toreille, mikä parasta asiakkaidenkaan ei tarvitse maksaa itseään kipeäksi jotta pääsee katsomaan kauppiaita.

Muutamat messut aijon kyllä pitää kalenterissa mutta laitan nyt joulukuuksi mietintä myssyn päähän ja pohdin mitä oikeasti kannattaa tehdä.

Mitä kauppias sitten messupaikasta kustantaa?
Normaali 6 neliönpaikka joka on melkein minimi millä kannattaa lähteä maksaa 490 - 900e sähkön kanssa.
Hotelli jotta pystyy yöpymään on normaalisti 200 - 350e paikkeille. Automatkan pidemmällekkin saattaa maksaa 100e, auto kun syö vähän enemmän ollessaan tupaten täys.
Myytäviin tuotteisiinkin on laitettava osuus. Eli nopealla laskulla pelkästään messuille pääseminen on sellaisen  muutaman tonnin arvoinen läjäys. Ja jos tähän vielä uskaltaisi laittaa omaa palkkaa vähän niin harvemmin sitä oikeasti plussalle pääsee.

Ja joskus tulee tapahtumia joista otetaan takkiin, ne syövät ikävästi niin lompakkoa kuin omatuntoa.

Joten tässä mm syy siihen miksi tinkaajille ei välttämättä enään hymyillä.

Tampere selätetty

Päässä pyörii miljoona asiaa, vielä on muutama käyntikortti jotka täytyisi käydä lävitse ja hoitaa sovitut hommat. Nyt on torstai mutta vieläkin selvitellään tampereen jälkipyykkiä :)

Odotin Tamperetta kuin kuuta nousevaa, ja taas näytti siltä että ihan kaikki olisi menossa pieleen.

Tein alkuviikon möffeleitä, selkäni kanssa oli ongelmia ja niimpä viritin sohvalle laudan jalkojeni päällä jossa valmistaminen onnistui.
Keskiviikon ja torstain hinnoittelin tavaraa ja pakkasin laatikoihin.





Lunta oli luvattu ja autossamme oli kesärenkaat alla. Yksi talvirengas vuoti ja mies saikin sitten nipin napin sille korjausajan keskiviikolle. Kun haimme renkaan niin myyjä pyöritteli päätään ja sanoi ettei näytä kauhean hyvältä.

Keskiviikkon paketit jäi lähettämättä kun postitusohjelma kenkkuili. Alkuperäinen suunnitelma oli herätä torstaina aikaisin, pakata auto ja suunnata tampereelle.

Joten torstaina heräsin aikaisin, otin aamukahvin ja katsastin koneelta tapahtumat. Paketti joka oli meille matkalla ja olin arvioinut että saapuu ehka perjantaina olikin suomessa ja kuriirilla. Ei muuta kuin soittoa ja tilannetiedustelua, kyllä paketti oli tänään tulossa.  Koska sieltä tuleva tavara oli alunperin suunniteltu näille messuille niin ei voinut muuta kuin jäädä odottamaan ja toivomaan että paketti olisi meillä ennen klo:17.00.

Pakkasin auton rauhassa, otin kesärenkaan mukaan ihan varalta.  Lähetimme tilaukset jotka olivat edelliseltä päivältä jääneet ja pakkasimme myös tulleet tilaukset. Kello oli vasta 11.00 ja menojalkaa jo alkoi ahdistamaan.

Kiertelin varastoa ja yritin vielä etsiä viime tinkaan jotain mukaan mitä olisin unohtanut. Kulutin aikaani koneella, pelasin kaikkea ajankulutus hömpötystä. Join liikaa kahvia ja odotin.

Ennen kahta soi ovikello ja paketti tuli, hirveällä tohinalla paketin purku, tavaroiden pakkaus ja kohti tamperetta!

Rengas tuntui vähän hölmöltä ja auto tuntui pomppivan mutta koska eteenpäin mentiin niin mitäs pienistä.

Saimme Tampereella auton hyvin ovien eteen ja purattua mutta sitten stressi laukesi ja en koskaan ole samantyyppistä jäätymistä kokenut. Alkuperäinen ideamme ei toiminut joten tavarat piti laittaa jotenkin toiste, en kuitenkaan tuntunut saavan mitään oikeen aikaan ja kellokin oli jo lähemmäs seitsemää.

Annoin periksi ja totesin että seuraavana aamuna oli tultava aikaisemmin. Kaupan kautta hotellille ja nukkumaan. Perjantai aamuna vanhat fiilikset olivat palanneet ja huitasimme paikan valmiiksi vaille tunnissa. Siinä hetken kerkesin pyöriä kun ihmiset tulivat ja päivä meni leppoisasti.

Illalla jalkoja särki, vaikka viikottain olen messuilla niin nyt tuntui että olisin seissyt viikon. Pääsimme vihdoin autoon ja aloitimme matkan hotellille kun rengasvalo syttyi. Sitten alkoi etsintä, huoltoasema jossa olisi toimiva ilmapumppu. 1,5h etsimme kunnes löytyi ja rengas oli vajonnut yli puolen. Se oli todella huolestuttavaa mutta olin niin väsynyt ettei jaksanut asiasta murehtia.

Veljeni tuli suoraan töistä hotellille , lähdimme aamulla taas aikaisin meidän autolla. Pääsimme kolmostien päässä olevaan risteykseen liikennevaloihin, kun lähdimme vihreillä ajamaan kuului pamahdus ja olimme vanteella.Onneksi vieressä oli sentään bussipysäkki. Veljelläni oli syntymäpäivä joten mikäs sen parempi synttärilahja kun tunkki käteen ja rengasta vaihtamaan. Hetken päästä automme taakse karsi tuttu auto, kolleega joka kysyi tarviiko joku meistä kyytiä jotta ehtii avaaman paikan. Olin niin kiitollinen ja onnellinen että tälläisiä ihmisiä on!

Lauantai iltana meidän piti mennä syömään toisen kollegan kanssa, sovimme että ajamme tampereen keskustaan ja etsimme jonkun ruokapaikan. Se ei ollutkaan niin helppoa löytää autopaikkaa ja tunnin ajelun jälkeen päädyimme rautatieaseman Tacobaariin. Ei se erikoista ollut mutta ruokaa...

Sunnuntaina oli vähän hiljasempaa ja kerkesin seikkailemaan halleissa, se oli virhe. Kotiin lähti silkkipainanta välineet o_O

Kotimatka meni loistavasti, maanantaina auton hiukkassuodatin oli täynnä mistä se pomppuinen meno johtui mutta sekin saatiin onneksi hoidettua.

Reissu oli kokonaisuudessaan todella mukava ja ensi vuotta odotellessa :D