On oikein sellanen lapsellinen olo, tekisi mieli viskata jotain seinää ja huutaa niin paljon kuin kitalaesta lähtee mutta taidanpa ottaa vaik kupposen kahvia ja yrittää käyttäytyä.
Eilen oli jotenkin niin vaikea päivä, ei inspannut herätä, ei tehnyt mieli tehdä töitä, kotona oleminenkin jotenkin ahdisti. Kolmen pintaan kun työt oli hoidettu, otin rentouttavan suihkun, kipitin torkkupeiton alle lemppari kirjan kanssa ja kuinkas ollakkaan puhelin soi. Tarhasta ilmoittivat että esikko on kuumeessa, ei muuta kuin hobitit kotiin ja ilta menikin ihmetellessä kun kuume ei meinannut laskea millään. Yö meni sitten valvoessa kun esikko alkoi oksentamaan.
Tänänä tein päätöksen etten pakkaa tilauksia, en ole satavarma vieläkään mikä tämä pöpö on. Tänään poitsulla ollut vain lämpöä mutta jos nyt on jotain influenssaa niin parempi pysyä neljän seinän sisällä.
Palaten tuohon kirjoituksen alkuun, jostain syystä aina kun olen itse tulossa kipeäksi niin oloni on hyvin agressiivinen ja turhaantunut. Yleensä sitä seuraa viimeistään seuraavana päivänä sairauden puhkeaminen.
Loppuviikosta on tampereella kivimessut ja pikkuhiljaa täytyisi niitäkin alkaa miettimään. Taitaneen taas mennä pakkaaminen viimetinkaan kun olen aika varma että loput hobitit sairastuvat huomenna tai ylihuomenna viimeistään.
Eilen oli postiin saapunut erä turvalukkoja mutta niidenkin hakeminen venyy varmaan huomiselle.
Yrittäjä, äiti, torimyyjä, verkkokauppias ja käsillä tekijä. Arjen turhuus ja tapahtumien glamour. Suomessa toiminimen pyöritys vaatii töitä enemmän kuin uskoisikaan. Kun on työnarkomaani ja yrittää samalla pyörittää kolmen lapsen arkea tuntuu välillä ettei aika riitä kaikkeen. Olen vaille kolmekymppinen nainen ja täällä pääset seuraamaan arkeani. Valitettavasit omaan vielä ikävän lukihäiriön mikä aiheuttaa kirjoitusvirheitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti