Tänään oli normaali aamu, heräsin aikaisin ja hain kahvikupin. Posti tuli yllättävän ajoissa ja kävin noukkimassa kirjeet lattialta. Koko viikon ollut yllättävän vähän postia ja tänään tuli sitten kasa laskuja postissa. Laskut oli normaaleja ja odotettuja mutta ne tulivat kaikki samaan aikaan, se oli liikaa.
Tressitasoni nousi, paine kasvoi rinnassani ja huomasin seilaavani ympäri asuntoa ilman päämäärää.
Viikko on ollut todella kiireinen, olen herännyt, juossut pakkaamaan tilaukset siitä suoraan avaamaan liikkeen ja pitänyt liikkeen sulkemisen jälkeen kurssin , kotiin tullessa sitä on pitänyt hoitaa juoksevia asioita ja onkin taas ollut nukkumaan menoaika.
Joka kerta kun tulen ovesta, lapset kysyvät lähetkö äiti taas johonkin?
Tälläisen viikon jälkeen tämmöinen pieni normaali asia saattaa kaataa herkän ihmisen ajatusmaailman ja saada sen vahvan fiiliksen että nyt riittää, en jaksa enään.
Yrittämisessä saa aina miettiä sitä että mitä jos tilauksia ei tulekkaan enään huomenna tai mitä jos käteni hajoaa enkä pystykkään valmistamaan möffeleitä. Se tressi täytyy vaan saada purettua ja yrittää jatkaa hymy korvissa.
Tämä päivä kulki itseäni keräillen mutta nyt oloni on normaali ja illan aijon viettää lapsieni kanssa <3
Yrittäjä, äiti, torimyyjä, verkkokauppias ja käsillä tekijä. Arjen turhuus ja tapahtumien glamour. Suomessa toiminimen pyöritys vaatii töitä enemmän kuin uskoisikaan. Kun on työnarkomaani ja yrittää samalla pyörittää kolmen lapsen arkea tuntuu välillä ettei aika riitä kaikkeen. Olen vaille kolmekymppinen nainen ja täällä pääset seuraamaan arkeani. Valitettavasit omaan vielä ikävän lukihäiriön mikä aiheuttaa kirjoitusvirheitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti