maanantai 15. syyskuuta 2014

Viipotusta

On tässä taas tapahtunut kaikenlaista taiteiden yön jälkeen. Mutta jos otetaan tärkeimmät kartalle niin
olimme Helmiplaneetassa 6.9.
Itse olin kissojen yössä edellisenä iltana ihmettelemässä. Mutta hirveästi en kissoja nähnyt kun sitä väkeä oli niin älyttömästi. Aamulla siis startattiin väsyneenä kohti masalaa ja se sumu oli jotain kauheeta!  Aktia center ei hirveän pieni talo ole ja olen siellä varmaan jo kuudetta kertaa käymässä ja ajoin silti ohi! Eteenpäin ei vaan nähnyt millään...

Kävijöitä oli vähemmän kuin edellisellä kerralla ja uskon että enemmän oli ihmisiä joita paperiaskartelu kiinnosti enemmän. Oli kuitenkin kiva nähdä monia tuttuja ja jorista taas ummet ja lammet.

Meillä oli talkoot samaisena viikonloppuna ja koska en ollut taas ihan kartalla niin unohdin mainita messuista hallitukselle. Rekka sitten otti ja pamautti lavat suoraan oven eteen jota kautta kuljetan messutavaroita ja jouduin raahaamaan tavarat rappusten kautta toiselle puolelle taloa. Tästä kiitoksena selkäni hajosi maanantaina ihan lopullisesti ja makasin kolme päivää sohvalla. Se oli aivan hirveää, ei voinut tehdä mitään selälteen ja iltaa mennessä käsiä jo pakotti ja puudutti se makaaminen. Mietin jo kutomistakin mutta alkoi pelottaa että puikko tipahtaa silmään joten tyydyin kohtaloon ja tuijottelin telkkaria.

Loppuviikosta oli sitten energiaa ja perjantaina katsastin viikonlopun tapahtumia.
Sain paikan Hämeenlinnan kalamarkkinoilta ja sunnuntaina karhulan torila

Hämeenlinnassa sain reunapaikan ja vierustoverina oli pieni kuulemma 500kg hurmaava kaveri:
Kun traileri ajettiin siihen viereen ja tämä lähti pakittamaan ulos, siinä jäi itse kukin tuijottamaan sitä selkää mikä osui melkein trailerin kattoon ja mietti että mikä sieltä oikeasti on tulossa.
Aivan ihana Ulla tamma <3
Siinä Ulla veti päivän vankkureita ja kiltisti oli kyllä koko ajan.

Sunnuntai aamuna heräilin kolmen pintaan, keittelin kahvit ja mietin että onko tässä oikeasti mitään järkeä. Autoon istuessa vieläkin nauratti kun katsahdin kelloon:
Ajelin isoja teitä kun mieheni oli perjantaina ajellut hanko-hyvinkäällä vauhkoontuneen uroshirven vierestä. Vantaan ikean kohdalla näin ensimmäisen kerran elämässäni elävän supikoiran joka oli lähdössä tietä ylittämään.
Päivä meni nopeasti ja kolmelta olin jo pakannut auton ja suuntasin kohti hyvinkäätä.

Tänään olisi tarkoitus tehdä möffeleitä viikonlopulle ja alkaa muutenkin miettimään millä repertuaarilla lähdetään. Tilasin kyllä erän uutta tavaraa mutta näyttää vähän huonolta että ne kerkeisivät viikonlopulle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti