Ehdottomasti rakkaimpia korujani on koru jonka annoin äidilleni johtuen sen korun merkityksestä. Sain serkultani pienen pussukan korutarvikkeita eli hajonneista koruista lukkoja ja riipuksia. Löysin pussista aivan ihanan sydämen mallisen riipuksen,pakkohan oli heti lahjoittajalta kysyä riipuksen arvoitus. Riipus oli kuulunut edesmenneen tätini koruun ja koru oli hajonnut ajan saatossa. Koska riipus ei ollut jalometallia niin hajonneena se lahjoitettiin minulle. Helmivarastostani sattui löytymään kyanite kiviä jotka olivat yhtenäisiä riipuksen värityksen kanssa ja koru valmistui tätiäni muistellen. Äitini jonka siskosta oli kyse tunnisti heti korun idean ja pyysi saada korun.
Tässä tarinassa oli tunnepohja mukana mutta voiko tehtaalta tulleilla helmillä olla tarina? mielestäni voi, se tarina ei ole historiallinen vaan enemmänkin satumainen. Jokainen helmi on kuitenkin tehty ja matkannut oman matkansa. Rumimpiakin helmiä voi käyttää hyödyksi ja keksia niille tarinan .Halloween! silloin ei kauniita helmiä haluta nähdä vaan varaston syövereistä pitää kaivaa ne rumimmat ja kammottavimmat.
Pieni säröisiä helmiä voi käyttää sisustuksessa,ommella halloween peruukkiin jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti