keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Hellettä ja aurinkoa

Olin viime viikonloppuna käsityömarkkinoilla, siinä sitten seuralaiseni tuli kertomaan että muutama pöytä etiäpäin on massaa myynnissä.  Tietysti mielenkiintoni heräsi ja pakko oli käydä katsomassa mitä pöydästä löytyy. Järkytys oli suuri kun tajusin että kasa massaa oli täysin aurinkossa noin +30 asteessa. Tietysti puutuin tilanteeseen ja nappaessani päällimäisen paketin käteeni huomasin sen jo olevan sulaa vahaa ;/  Onneksi myyjä otti neuvosta vaarin ja keräsi massat nopeasti pois pöydältä, toivon että hän testaa ja tutkii paketit ennen myyntiin laittoa koska epäilen niiden olevan jo mennyttä...

Tämä helle häiritsee muutenkin pahasti työskentelyä. Massaa ei voi käsitellä koska se lämpenee käsissä nopeasti löysäksi. Olen siis istunut sormieni päällä ja toivonut että ilmat vähän viilenisi :D

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Elämää käsityöläisen kanssa

Massoista on taas valmistunut kaikenlaista ja projektin seuraava vaihde on edessä eli lakkaus. Kun olen viritellyt teokset hammastikkujen varteen ja pahviin kiinni täytyy löytää paikka johon kukaan ei koske seuraavaan 24 tuntiin. Pyörin hetken keittiössä ja muistan lautaskaapin ylimmän hyllyn jota ei hetkeen ole käytetty. Ei muuta kuin lautaset pois tasolta ja sinne  kuivumaan. Mies tulee keittiöön ihmettelee hetken tasolle ilemstyneitä lautasia, kurkkaa kaappiin ja toteaa että täällä on vissiin joku projekti menossa...

On tullut taas idea jota on pakko lähteä massasta toteuttamaan. Koska metrin pöytä ei riitä kaikelle tilpehöörille mitä käytän, täytyy raivata lisää tilaa tv tasolta ja kun ensimmäinen erä lähtee uuniin on pakko jättää kaikki paikalleen jotta seuraavaa erää on helppo lähteä samaisena päivänä työstämään.

Pesukoneen päälle on ilmestynyt pyyhkeitä, rättejä ja ihme purnukoita. Mies varovasti kyselee näiden tavaroiden tarkoitusta ja hänelle selviää että mosaiikki työt ovat juuri työstetyt ja kuivuvat.

Nyt on aivan pakko ommella! Koska tasot alkavat täyttymään jo vähän liikaa, kaivan uuden pöydän roudaan sen lastenhuoneeseen ja pistän ompelukoneen laulamaan. Tottakai siivoan tarvikkeet kun lopetan mutta kyllä hetkellisesti itseänikin järjestely naurattaa.

Keittiönpöydän päässä on kasa laatikoita joissa on kasa helmiä jotka odottavat lakkausta mutta koska näillä ei ole niin hätä niin ne siellä ovatkin jo hetken olleet.

Eteisessä on muutama pahvilaatikko jotka sisältävät mm. omat mosaiikki tarvikkeeni ja pusseja joiden koot olivat väärät. Uudet lähetykset tavaraa pyörähtävät aina keittiönpöydän tai eteisen kautta käsittelyyn.

Vaatehuoneessa on 10 smartti laatikkoa jotka vievät huoneesta puolet. Mies hakee seuraavaan päivään paitaa ja kiltisti siirtelee laatikoita jotta pääsee haluamalleen paikalle. Kyselee ohimennen koska ajattelin laatikoiden sisältöön koskea... Vaatehuoneen ylimmät hyllyt on tietysti täys lankoja, sekä yrittäjän paperitöitä..

Koska markkinat lähenevät ja paine on kova, täytyy saada jotain aikaan koko ajan. Illalla käperryn tv:n eteen ja kaivan korutarpeet sängylle. Lopetan kun silmät lupsuvat kiinni ja törkkään tavarat vain sängyn viereen odottamaan aamua ja uusia projekteja...

Tässä asunnossa ei varmasti ole kohtia joita en olisi hyödyntänyt paitsi mieheni työpiste. Se on ainut paikka johon en tavaroitani levitä ( paitsi kun hän on töissä...)

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kiinnostaa kun kilo... Kukkasia

Kyllä sääkin vaikuttaa mielentilaan, tälläisenä herkkänä jonkin sortin taitelijana otan nokkiini nopeasti kun kevät tuokin tullessaan lunta! Seisoin kaksi viikkoa sitten markkinoilla kaksi päivää ja ulkona oli +20 ja ihana aurinko. Viime viikonloppuna seisoin +8 asteessa ja ajoittain vesisateessa.

Alkuviikko on ollut jotenkin todella rankka, ei ole oikeen mikään innostanut vaikka olisikin aikaa tehdä vähän muitakin juttuja kun tuleva viikonloppu on vapaa. Tai sitten työskentelen parhaiten paineen alla.. Niin tai näin mutta saamaton olen todellakin ollut.

Olen mietiskellyt että mikä minua markkinoille vetää ja löyänyt kyllä syitä mutta nekin syyt tuntuvat naurettavilta kun 10 tuntia on seissyt vesisateessa.

Minua on pienestä pitäen rahdattu messuille, markkinoille ja erillaisiin tapahtumiin. Muistan vieläkin kun oli muutama vuosi välissä ja osallistuin koulun joulumyyjäisiin niin se tunne kun kävelin myyjäisiin sisään ja se ilon ja onnen tunne mikä minut valtasi.

Olen kotonani tapahtumissa, suurinosa ihmisistä on iloisia ja höpötellä saa vaikka millaisten ihmisten kanssa. Rakastan keskusteluja ja tarinoita jotka antavat omalle ajattelulle uusia tuulia.   Vaikka myynti menisi penkin alle on jokainen tapahtuma oma kokemuksensa. Seisoin vuosi sitten tapahtumassa jossa otin takkiini 750e ja myynti oli huimat 80euroa kolmelta päivältä. Vika oli järjestäjän koska myyntikojumme oli niin syrjässä ettei asiakkaita paikalle tullut ja meitä oli hallillinen vihaisia myyjiä mutta sain jutella erillaisten ihmisten kanssa ja kuulla hauskoja tarinoita elämässä. Näin jälkeenpäin ajattelen tapahtumaa mukavana kylläkin huonosti järjesttetynä.

Diipadaa, sain kuvattua kasan tuotteita ja vielä kun ne saisi verkkokauppaan asti. Olen joulusta asti pyöritellyt muutamaa laatikkoa jotka eivät vain jostain syystä ole myyntiin päättyneet. Jos saisin nyt vihdoin niille tehtyä jotain kun luen tämän tekstin ja ymmärrän ettei asiat kitisemällä eteenpäin mene...