Kävimme keskustelua erään helmiharrastajan kanssa koruista ja korujen tarnoista. Korulla voi olla monenlaisia tarinoita. Yleisimmät tarinat syntyvät kun koru ostetaan tietyn tapahtuman yhteydessä tai saadaan lahjaksi.
Ehdottomasti rakkaimpia korujani on koru jonka annoin äidilleni johtuen sen korun merkityksestä. Sain serkultani pienen pussukan korutarvikkeita eli hajonneista koruista lukkoja ja riipuksia. Löysin pussista aivan ihanan sydämen mallisen riipuksen,pakkohan oli heti lahjoittajalta kysyä riipuksen arvoitus. Riipus oli kuulunut edesmenneen tätini koruun ja koru oli hajonnut ajan saatossa. Koska riipus ei ollut jalometallia niin hajonneena se lahjoitettiin minulle. Helmivarastostani sattui löytymään kyanite kiviä jotka olivat yhtenäisiä riipuksen värityksen kanssa ja koru valmistui tätiäni muistellen. Äitini jonka siskosta oli kyse tunnisti heti korun idean ja pyysi saada korun.
Tässä tarinassa oli tunnepohja mukana mutta voiko tehtaalta tulleilla helmillä olla tarina? mielestäni voi, se tarina ei ole historiallinen vaan enemmänkin satumainen. Jokainen helmi on kuitenkin tehty ja matkannut oman matkansa. Rumimpiakin helmiä voi käyttää hyödyksi ja keksia niille tarinan .Halloween! silloin ei kauniita helmiä haluta nähdä vaan varaston syövereistä pitää kaivaa ne rumimmat ja kammottavimmat.
Pieni säröisiä helmiä voi käyttää sisustuksessa,ommella halloween peruukkiin jne.
Yrittäjä, äiti, torimyyjä, verkkokauppias ja käsillä tekijä. Arjen turhuus ja tapahtumien glamour. Suomessa toiminimen pyöritys vaatii töitä enemmän kuin uskoisikaan. Kun on työnarkomaani ja yrittää samalla pyörittää kolmen lapsen arkea tuntuu välillä ettei aika riitä kaikkeen. Olen vaille kolmekymppinen nainen ja täällä pääset seuraamaan arkeani. Valitettavasit omaan vielä ikävän lukihäiriön mikä aiheuttaa kirjoitusvirheitä.
tiistai 30. lokakuuta 2012
maanantai 15. lokakuuta 2012
Kaakkujaa!
Heipä hei taas :)
Aika juoksee ja kyllä se on nyt syssy. Pihalla kylmenee ja pattereita pitää alkaa pikkuhiljaa vääntämään päälle.Kyllähän ne tälle viikolle vissiin lupasi luntakin? huh hui.. ei kiitos :)
Sitten helmien pariin, olemme juosseet viimiset kaksi viikkoa kuin pienet eläimet ympäriinsä. Ensin oli Seinäjoen käsityömessut ja nyt viikonloppuna oli Osaava Nainen. Ihania messuja kumpikin ja tuttujakin tuli nähtyä. Marraskuussa menemme Tampereen ja Helsingin käsityömessuille ja moni lupasikin tulla morjestamaan.
Meillä kotiutui 140kg tavaraa joita olen yrittänyt nettiin saada laitettua. Osa on messuillakin esiintynyt. Työsarkaa siis riittää että saadaan uutuuksia kauppaan. Tulossa on vielä vaille 60kg jotka on tarkoitettu ihan messuille joten niitäkin odotellessa.
Kotkan puolessa liikkeemme on pikkuhiljaa lähtenyt pyörimään ja tällä viikolla sinnekkin laitetaan paketti menemään jotta asiakkaat saavat uutta ihmeteltävää. Seuraava projektimme on lahteen aukeava liike jonne alamme myös kaavailemaan tuotteita.
Olen tehnyt tuurauksena eräässä kauneusalan paikassa kynsiä mutta nyt lopettelen tämänkuun lopussa ja jatkan vanhojen asiakkaiden kanssa liikkeessäni. Näin saan taas puristettua lisää aikaa helmien parissa. Huomiseksi tilasin veljeni auttamaan hinnoittelussa, joten liikkeessämme pyörivä köriläs ei ole vaarallinen eikä ymmärrä helmistä tuon taivaallista mutta on näppärä pussittaja ja järjestelijä :)
Minulta aina kysellään että miksi en liiku messuilla ja tutkiskele antia ja siihen on hyvin yksinkertainen syy. Olen liian helposti innostuva! Erehdyin testaamaan massoja ja olen liian koukussa jo nyt... Messuilla onkin ollut myynnissä luomuksiani ja yritän harjoittaa itseäni kokoajan. Eilen ymmärsin vihdoin Millefiori tyylin salat ja siitä syntyikin kaakkuja millefiori sisällöllä.
Viikonlopun messuilla pyörähdin Heinikan pöydässä ja mukaan lähti ilmakuivattua massaa. Kävin vähän turisemassa Silver studiion pitäjän kanssa ja kuinka ollakkaan pitihän sitä ostaa arpa ja voitinkin ihanan lamppuhelmi kanan!
Aika juoksee ja kyllä se on nyt syssy. Pihalla kylmenee ja pattereita pitää alkaa pikkuhiljaa vääntämään päälle.Kyllähän ne tälle viikolle vissiin lupasi luntakin? huh hui.. ei kiitos :)
Sitten helmien pariin, olemme juosseet viimiset kaksi viikkoa kuin pienet eläimet ympäriinsä. Ensin oli Seinäjoen käsityömessut ja nyt viikonloppuna oli Osaava Nainen. Ihania messuja kumpikin ja tuttujakin tuli nähtyä. Marraskuussa menemme Tampereen ja Helsingin käsityömessuille ja moni lupasikin tulla morjestamaan.
Meillä kotiutui 140kg tavaraa joita olen yrittänyt nettiin saada laitettua. Osa on messuillakin esiintynyt. Työsarkaa siis riittää että saadaan uutuuksia kauppaan. Tulossa on vielä vaille 60kg jotka on tarkoitettu ihan messuille joten niitäkin odotellessa.
Kotkan puolessa liikkeemme on pikkuhiljaa lähtenyt pyörimään ja tällä viikolla sinnekkin laitetaan paketti menemään jotta asiakkaat saavat uutta ihmeteltävää. Seuraava projektimme on lahteen aukeava liike jonne alamme myös kaavailemaan tuotteita.
Olen tehnyt tuurauksena eräässä kauneusalan paikassa kynsiä mutta nyt lopettelen tämänkuun lopussa ja jatkan vanhojen asiakkaiden kanssa liikkeessäni. Näin saan taas puristettua lisää aikaa helmien parissa. Huomiseksi tilasin veljeni auttamaan hinnoittelussa, joten liikkeessämme pyörivä köriläs ei ole vaarallinen eikä ymmärrä helmistä tuon taivaallista mutta on näppärä pussittaja ja järjestelijä :)
Minulta aina kysellään että miksi en liiku messuilla ja tutkiskele antia ja siihen on hyvin yksinkertainen syy. Olen liian helposti innostuva! Erehdyin testaamaan massoja ja olen liian koukussa jo nyt... Messuilla onkin ollut myynnissä luomuksiani ja yritän harjoittaa itseäni kokoajan. Eilen ymmärsin vihdoin Millefiori tyylin salat ja siitä syntyikin kaakkuja millefiori sisällöllä.
Viikonlopun messuilla pyörähdin Heinikan pöydässä ja mukaan lähti ilmakuivattua massaa. Kävin vähän turisemassa Silver studiion pitäjän kanssa ja kuinka ollakkaan pitihän sitä ostaa arpa ja voitinkin ihanan lamppuhelmi kanan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)